lauantai 16. toukokuuta 2015

Hetty ja hulmuhelmat

Vuosi siinä vierähti, ennen kuin vauvan syntymän jälkeen valmistui taas villatakki miulle itelleni! Ihan pieni takki ja paksusta langasta, mutta takki kuitenkin. Tästä se neulevauhti (toivottavasti) taas lähtee nousuun! Tämän blogin huippuvuosina on valmistunut joskus neljä tai viisikin aikuisen paitaa tai takkia vuodessa, hetki saattaa mennä ennen kuin siinä tahdissa taas ollaan...


Heather Hetty

Lanka: Patons Classic Wool (100 % merinovillaa) värissä plum heather
Menekki: 347 g muokattuun L-kokoon
Puikot: 5 mm KnitPro

Tämä taitaa olla ihka ensimmäinen kerta kun sopivan takkiohjeen löydettyäni ostin sen heti, ja aloitin heti myös neulomisen. Yleensä harkitsen ja vertailen ohjeita pitkään ja hartaasti, ja jahkaan edes takaisin ennen kuin päätän mallin. Nyt natsasi heti, ja jokusen vuoden varastossa viihtyneet violetit villat pääsivät vihdoin takiksi joka valmistuikin lähes ennätysvauhtia noin kolmessa viikossa.

Ravelryn yksi hienoimpia ominaisuuksia on se, että ennen mallin valintaa ja neulomisen aloitusta voit lukea, mitä muut mallin neuloneet ovat siitä pitäneet. Olin aluksi varuillani, koska ohje oli saanut paljon palautetta tyyliin "aivan omituinen" ja "erilainen kuin mikään muu mitä olen neulonut".


Ohje kuitenkin osoittautui varsin simppeliksi ja rakenne hauskaksi: takki aloitettiin olalta, neulottiin etukappaleet ja takakappale kainaloihin asti, yhdistettiin ja tikuteltiin helmaan. Sitten poimittiin kädentieltä silmukat ja istutetut hihat neulottiin lyhennettyjen kerrosten avulla suoraan paikalleen, superkätevää, helppoa ja siistiä! Miksi ihmeessä en ole aiemmin neulonut hihoja näin? Lopuksi poimittiin silmukoita reunuksista ja neulottiin vuorollaan molemmat nappilistat sekä pääntien reuna. Ja koko komeus tietenkin täysin saumattomasti. Kovin tarkka toistojen määristä ja muista muotoseikoista ohje ei ollut, mutta niistä selviää pienellä ajatustyöllä ja laskeskelulla.


Nappien kanssa oli ongelmia, ja takki saikin odottaa niitä melkein pari viikkoa. Ostin Oulusta Nappi-Kikasta kauniit mustavalkeat ornamenttikuvioiset napit takkiin jo hyvissä ajoin, mutta ohjeen ja muistiinpanojen puutteessa ostin niitä yhden liian vähän. Kuopion Nappiin ja Nauhaan menin silmissäni kuva juuri noista napeista, joita ei tietenkään hyllystä löytynyt, eikä miulle sitten siellä mikään muukaan kelvannut. Palasimme juuri mummolareissulta Loviisasta, ja Porvoosta vanhan kaupungin kupeesta Nappi-Aitasta löytyi juuri sopivat, hieman pulleat helmiäisvaaleat napit. Nirso neuloja on tyytyväinen!


Loviisan vanhassa kaupungissa paistoi äitienpäivänä aurinko, kun pitsitakkini pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Tuo neulepinta onkin miun lempijuttu tässä takissa! Tämän postauksen otsikko on huijausta, ei miulla mitään oikeita hulmuhelmoja silloin ollut. Mutta kellohameiden kanssa käytettäväksi olen tämän takin neulonut, ja siihen tarkoitukseen se mielestäni sopiikin mainiosti. Kesän cruisingeja odotellessa!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kukkia kukkaselleni

Vuoden ehdottomasti tärkein neule on valmistunut. Eikä hiukkaakaan liian aikaisin, merkkipäivää edeltävänä iltana klo 23!


Tulppaaneja Iirikselle

Malli: Tulppaanitunika / Tuulia Salmela, kirjasta Leikkipuistoneuleet
Lanka: Hjertegarn Woolcott (55 % villaa 45 % puuvillaa) oranssina
Menekki: 122 g ohjeen toiseksi pienimpään kokoon
Puikot: 3,5 mm KnitPro



Olen neulonut tämän mekkosen aikaisemminkin jokunen vuosi sitten tyttöjeni pikkuserkulle. Muistin jopa edelleen mitä ensimmäisessä versiossa mielestäni pitäisi tehdä eri tavalla, hämmästyttävää! 

Aloitin neulomisen retriitissä pienimmän koon silmukoilla, ja kauniin kierrereunan pääntielle tein ihan ohjeen mukaan. Sitten alkoikin sooloilu... Raglanlisäyksiä tein tiheämpään kuin ohje käski, sillä mielestäni sen vuosien takaisen mekon hartialinja oli liian luisu vain joka kolmas kerros tehdyillä kavennuksilla. Mallailin yläosaa välillä mukaan nappaamani sopivan kokoisen bodyn päälle. Silmukoita loin kainaloihin ohjetta vähemmän ja lisäilin sitten sivusaumoissa muutaman, jotta pitsin alkaessa silmukkaluku täsmäsi. Pitsimallikertoja neuloin yhden ohjetta enemmän, että mekosta tuli mekko eikä tunika. Pitempikin olisi ollut kaunis, mutta ajattelin tämän mittaisen olevan konttaavalla lapsellä käytännöllisempi.


Lanka, Woolcott, oli miulle uusi tuttavuus, jonka bongasin pari viikkoa sitten Oulun reissulla Lankamaailmasta. Villa-puuvillasekoite oli hyvin puuvillamainen (eli joustamaton) neuloa ja halkeili hivenen, mutta ei neuletuntuma silti liian epämiellyttävä ollut. Varsinkin pitsiin tämä lanka taipui mainiosti! Ykkösvalintani vaaleansininen oli päässyt kaupasta loppumaan, mutta tämä poltettu oranssikin toimii mekossa mainiosti, korostaa päivänsankarin sinisiä silmiä ;) Puuvillaisessa langassa on sekin hyvä puoli, että pitsi avautui kauniisti ilman pingotustakin kunnon häyrysilityksen avulla. Sopii siis hyvin tällaisiin viime hetkellä valmistuviin neuleisiin!


Suht tyytyväinen olen lopputulokseen, tykkään kovasti tuosta helmapitsistä! Ainut mikä vähän kismittää on tuo pääntien istuvuus. Kun lapsi kurottaa kädet eteenpäin, miehusta nousee isolle rypylle. Toivottavasti virallisissa yksveekuvissa studiolla saadaan kunnollisia otoksia...

Kyllä on vuosi mennyt järjettömän nopeasti, vastahan tuo tyttö oli tämmönen pieni pötkylä! Nyt se jo konttaa hurjaa vauhtia, kiipeilee portaisiin ja laatikoihin, kävelee sohvan ja pöydän reunoja pitkin ja vaikka mitä, hyvä että perässä pysyy. Siellä se porhaltaa kohti uusi seikkailuja, taapero...

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Retriitti taas onnellisesti ohi, viikonloppuun mahtui (itsestäänselvyyksien kuten neulomisen, mässäilyn, lankahurmion ja ylenmääräisen nauramisen lisäksi) mm. projektipussien ompelua, fimomassanappeilua, sekä kokeilevaa neulekuvausta. Kuvat puhukoot puolestaan, sanon vain sen verran että olipa viikonloppu!









Kierot Puikot 2015 -retriitille TiiQ:n yksinoikeudella suunnittelemat Villiviini -sukat. Upeita, eikö? Ohje tulee yleiseen jakoon Ravelryyn puolen vuoden kuluttua.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ammuuu!

Miehen enon naapuriin maitotilalle oli syntynyt muutama viikko sitten pieni poika. Eno kyseli mieheltä, josko mie ehtisin pienet vauvansukat neuloa. Lupasin tottakai. Sitten vähän nikottelin kun kuulin, että minisukkiin toivottiin jotain lehmäaiheista. Suunnitelmani nopeista ja helpoista junasukista haihtui savuna ilmaan.

Rohkeasti kuitenkin tartuin härkää (vai lehmää?) sarvista ja näpytin Ravelryn hakukoneeseen sanan "cow". Niin uskomatonta kuin se onkin, löysin satoja lehmäaiheisia neuleita ja virkkausmalleja. Enkä edes liioittele, kokeilkaa vaikka. Paljon hauskoja ideoita siis löytyi, mutta ei yksiäkään vauvansukkia, saati suoraan sellaisenaan sukkaan siirrettävissä olevia kirjoneulekuvioita. Siispä ei kun soveltamaan...


Baby Cow

Malli: Oma sovellus
Lanka: Gjestal Maija valkoisena ja Silja violettina
Menekki: 36 g
Puikot: 3 mm Knit Pro

Piirsin ruutupaperille jonkinlaisen hahmotelman usean näkemäni kirjoneulelehmän perusteella, ja kuvio muokkautui työn edetessä lopulliseen muotoonsa. Kyllähän tuon lehmäksi tunnistaa, ainakin jos katsoo kauempaa ja siristää silmiä! Värit tulivat valituiksi sattumalta, ja vasta valmiista neuleesta havaitsin että täähän on Milka-lehmä :D Muuten olen ihan tyytyväinen kuvioon, mutta voi lehmä-parkoja kun toinen takajalka on katki...


En ollut neulonut kirjoneuletta yli vuoteen, joten tuntuma oli enemmän kuin hakusessa ekan sukan kohdalla. Toisessa sukassa alkoivat sormet taas muistaa tehtävänsä, joten lopputuloksena ensin neulottu on huomattavasti jälkimmäistä kireämpi. Olin jo aikeissa purkaa ensimmäisen, mutta mies kielsi, ei tuota kuulemma erota kireämmäksi kukaan muu kuin mie.

Lilja suostui armollisesti lainaamaan pupuaan jalkamalliksi, Iirikselle ei enää näin pienet sukkaset mahdu. Toivottavasti pääsevät käyttöön, ovathan nämä sentään uniikit design-sukat ;)

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lankalauantain lankakätkö

Karautettiin Iiriksen kanssa pienelle pääsiäislomaselle Lappeenrantaan. Lauantaiaamupäivän kulutimme soveliaasti Pyöröpuikko-lankakaupan lankakätköjä etsien. Ensimmäisessä paikassa vedettiin vesiperä, mutta satamassa onnisti! Kätköstä löytyneellä lapulla sai noutaa kaupalta yllätyspussin, josta löytyi sukkalankaa ja oheistarpeita. Mahtava idea! Ja mahtava on itse kauppakin, tarttui sieltä vähän muutakin mukaan kuin palkintopussi...
Rauhallista pääsiäistä kaikille :)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Nuku nurmilintu, västäräkistä vähän pidempään

Silloin kun vapaata käsityöaikaa on käytössä minimaalisen vähän, neuloja haluaa pysyä kaukana pakkopullaneuleista ja korvata määrän laadulla.

Käsinkehrätyn merino-alpakka-silkin neulominen suloiseksi huiviksi palvelee tätä tarkoitusta mitä parhaimmin.


Unilintu

Lanka: Käsinkehrätty merinoalpakkasilkki-sekoite 130 g = 338 m
Menekki: 127 g
Puikot: Knit Pro 5 mm

En ole itse kehrännyt tätä ihanuutta, vaan saanut sen viime vuonna Ravelryn kahelit-ryhmän taikapallovaihdosta. Voi kun osaisi itsekin kehrätä tällaista! (En kyllä niin kauan opikaan, kun rukki-raukka majailee vintissä pienten sormien ulottumattomissa...) Yksisäikeistä ja upeanpehmeää, ihan selvästi huivia varten tarkoitettua. Ja aivan mahtava viininpunainen semisolidi sävy.



Upealle langalle tarvittiin upea malli, ja neulejonossa ilmestymisestään asti istuskellut Nurmilintu pääsi puikoille. Tykkään mallista mahdottomasti, enkä vain sen nimen vuoksi. Suomalainen kansanperinne on lähellä sydäntäni, ja nurmilintua on tullut lauleskeltua lapsille kerran jos toisenkin. 

Nurmilintu on onnen omiaan neulottavaksi uniikilla langalla, joka halutaan käyttää viimeiseen metriin: Huivin voi helposti neuloa isommaksi tai pienemmäksi, ja lopettaa juuri silloin kun lankakin alkaa loppua muodon siitä kärsimättä. Itse halusin tehdä ohjeen mukaiset kolme pitsiraitaa, ja langan loppumisen pelossa neuloinkin ainaoikein-osuudet pitsimallikertojen välillä muutamia kerroksia ohjeistettua matalammiksi. Tämä oli oikea päätös, lankaa jäi päättelyn jälkeen tähteeksi vain muutama metri. Pitkän neuleuran kokemus alkaa näkyä siinä, etten enää kovin usein ihan metsään arvioi langan riittävyyttä.


Huivista tuli suuuuuri, sellaisen perus jenkkiauton pituinen. Käsinkehrätty lanka pääsee huivin pitseissä ja ainaoikein-osuuksissa mielestäni hyvin oikeuksiinsa, jopa paremmin kuin sileässä neuleessa. Erityisesti tykkään päättelyreunan nirkoista: ne ovat kauniita, ja huivin alareuna oli huomattavasti helpompi pingottaa kuin suora tai kaareva reuna! Tästä lähtien neulon ainoastaan pykäreunaisia huiveja. Ehkä.


Ja kohtahan se ajokausikin jo alkaa...