tiistai 1. syyskuuta 2015

Maastokuvio?

Voisin väittää, että aloitin sukkasadon rytinällä tänä vuonna, ja neulaisin yhdessä päivässä miesten sukat! Mutta ette uskoisi kuitenkaan...  Eikä olisi syytäkään, tämä pari on pantu alulle viime vuoden lokakuussa. Ufojen tuhoaminen siis jatkuu.



Camouflage

Malli: Perussukka kärjestä aloittaen
Lanka: Hjertegarn Camouflage (75 % villaa, 25 % nylonia)
Menekki: Kaik män eli 98 g koon 43 sukkiin.
Puikot: 3,25 mm Knit Pro -pyörö

Ostin viime syksynä paikallisesta lankakaupasta heräteostoksena maastokuvioista lankaa, aikomuksenani neuloa isännälle sukat isänpäiväksi. Ajattelin että sukat syntyisivät tällaisesta vähän paksummasta sukkalangasta hujauksessa! Isänpäivä tuli ja meni, arvelin neuloa sukat joululahjaksi. Joulu tuli ja meni, suunnittelin antavani sukat syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa. Maaliskuu tuli ja meni, ja keskeneräiset sukat vain jököttivät projektipussissaan. Osasyy neulehaluttomuudelle oli se, että neulepinta ei miun silmään muistuttanut edes etäisesti haluttua maastokuviointia. Harvinaisen ärsyttävää, kerrankin kun lanka saisi luvan kanssa lätäköityä, se päättääkin raidoittua epämääräisesti...

Loppukesän nurkkiensiivousvimmassa saivat nämäkin sukat sitten kyytiä kun ne raivokkaasti neuloin valmiiksi. Oikein sopivat niistä tulikin rintavaan miehen jalkaan, kuvausjalat ovat turhan pienet ja kapeat. 

Kylläpä on vapauttava tunne, kun ei enää yksikään ufonkuvatus huutele miulle rivouksia lipastonlaatikoista! On aika aloittaa syksyn neuleet puhtaalta pöydältä, aah...

Näettekö kuvassa piileskelevän sukan?


Niin miekin. Se siitä naamioväristä...

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Erään ufon tuho

Olohuoneen nurkassa, lipaston laatikossa on ufojen pesä. Syksyn, tuon jokaisen neulojan lempivuodenajan lähestyessä miulla on kuumeinen tarve saada eteeni puhdas pöytä, jolta syysneulominen (ja jouluneulominen!) on paras aloittaa. Siispä puikot tanaan ja pesää tuhoamaan!

Nykyneuletermistöstä tietämättömille lukijoille (eli mummolle!) kerrottakoon, että ufo = unfinished object eli keskeneräinen (neule)työ.

Tällainen härpäke kaivautui esille ensimmäisenä:


Ihan sievä Ten Stitch Blanket virolaisesta karstavillalangasta, aloitettu jo viime vuonna kevät-talvella kun odotin Iiristä. Neuloin tätä ainoastaan iltaisin Liljalle iltalauluja laulaessani, aioin tehdä muistaakseni kosteutta pitävän alusen pinnasänkyä varten. Työ kuitenkin eteni tuskaisen hitaasti (vaikka vähän huijasinkin ja loin kymmenen silmukan sijaan kuusitoista silmukkaa...) ja edestakaisin höylääminen kävi puuduttavaksi. Neuloin peittoon pari kerrosta lisää nyt kun sen löysin, mutta sitten meni hermo ja purin koko hönnän alkutekijöihinsä. Lanka kuitenkin kuiskaili kutsuvasti, joten kävin samantien uudestaan sen kimppuun, tällä kertaa koukku aseenani...


Virkkasin pylväitä ovaalin muotoon kunnes lanka loppui, ja heitin koko komeuden pesukoneeseen. Muutama ketjupisto vielä ja tadaa, pieni kummityttö sai lämmittävän... öh... jutun!


Mintulle

Malli: omasta hatusta
Lanka: Virolainen nimetön karstavilla, suunnilleen worsted-vahvuinen
Menekki: 168 g
Koukku: 5 mm

Pesukoneessa huovutus ei liiemmin kutistanut tätä läpykkää, pikemminkin vain tiivisti ja pehmensi virkattua pintaa. Ennen pesukonekäsittelyä lanka oli karkeaa, rasvaista ja lähes tikkuista, nyt pinta on kauniin utuinen ja pehmoinen!


Kosteussuoja tästä siis kuitenkin lopulta sukeutui, tämä pinta ei ihan heti vettä lävitseen päästä. Aluksi alustaa voi käyttää vaunukopassa ja pinnasängyssä lämmittämässä ja eristämässä, myöhemmin pulkassa ja vaikka istuinalusena jääkiekkokaukalon laidalla! Monikäyttöinen läpykkä siis. Meillä on Iiriksen pinnasängyssä myös lakanan alla huovutettu suoja-alusta, miun ensimmäisenä kouluvuonna tuotesuunnittelun kurssilla valmistama "auringonottoalusta" on päässyt hyötykäyttöön. Mie en mistään hinnasta laittaisi lapselle muovista suojaa sänkyyn, sehän hiostaa hillittömästi ja voi sitäpaitsi olla pienelle vauvalle vaarallinen. Huovutettu suoja on yhtä tehokas kosteudenpidossa, eikä hiosta lainkaan. Kyllä villa on ihmeellinen!

Kirjontataitojeni havaitsin olevan hieman ruosteessa, lienee syytä koristella kätten töitä useamminkin. Miulla vaan yleensä tuppaa olemaan nää valmiit työt niin kirjavia ettei ne juuri enempää krumeluureja kaipaa :D


En saa tarpeekseni tuon pinnan ihailusta, kyllä muuttui levoton lanka kauniiksi! Lilja sai muuten samasta langasta neulotun pöllön nelivuotislahjaksi. Se on ollut jo 2,5 vuotta kovassa leikkikäytössä, ja on edelleen priimakunnossa.

Yksi ufo siis kohtasi loppunsa, vielä pari jäljellä ennen kuin sukellan pää edellä syysneuleisiin. Niitä oonkin jo suunnitellut antaumuksella... Huomasin nimittäin just, että miulla ei ole ainuttakaan käsinneulottua hupullista paitaa tai takkia! Miten näin on voinut päästä käymään? Huppua pukkaa siis täksi syksyksi!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Liian kirjava

Kummityttömme kastetaan tänä viikonloppuna. Jännittää hirmuisesti, mikä tuleekaan neidin nimeksi! Reilu viikko sitten mummolalomalle lähtiessä nappasin mukaan pari (jämä)lankaa ja takkiohjeen, arvelin ehtiväni hyvin neuloa lahjaksi pienen nuttusen.

Ja ehdinhän toki! Lopputulos ei vaan aivan ollut suunnitelmien mukainen....


Yllätys yllätys

Lanka: Vuorelman Veto okrankeltaisena ja Zauberball Stärke 6 värissä Vitamin Spritze
Menekki: noin 120 g ohjeen kokoon (sopii vstasyntyneestä yksivuotiaalle!)
Puikot: Knit Pro 3,5 mm

Kerällä okrankeltainen Veto ja vihreä-oranssikirjava taikapallo näyttivät mätsäävän kivasti yhteen. Takin edetessä kävi tuskallisen selväksi, että värisuunnitteluni ei tällä kertaa ihan nappiin mennyt. Lopputulos on jotenkin yli-syksyinen ja liian värikäs... Mummon nappilaatikosta ei löytyny viittä samanlaista sopivaa nappia, mutta nämä erilaiset ovat kyllä erittäin sopivat neuleen henkeen :D

Itse takkimalli oli kyllä ovela, näitä tulen varmasti neulomaan lisää. Neulominen aloitetaan yläselästä, kavennellaan ja lisäillään ja tsädääm, takki on olkasaumoja vaille valmis! Neulojaguru Elizabeth Zimmermanin suunnitteleman nutun ohje on ilmestynyt monien ulkomaisten julkaisujen lisäksi suomeksi käännettynä Suuressa Käsityölehdessä 2/2011. Itse lehdessähän ei lainkaan kerrota kenen mallista on kyse, kyllä hävettää suomalaisten ykköskäsityölehden puolesta. Tästähän nousi aikanaan iso haloo, en muista korjattiinko virhe jossain myöhemmässä numerossa.

Yllätystakki joustaa ainaoikein-pinnan ansiosta hyvin joka suuntaan, tämä kävi ilmi kun Iiris halusi välttämättä pukeutua pikkuvauvalle tarkoitettu vaatteeseen:


Lahjaksi en sitten halunnut tätä antaa, mutta takki pääsee kyllä käyttöön! Annoin sen mummolle seurakunnan käsityöpiiriin vietäväksi, siellä se pääsee johonkin monista Afrikkaan lähtevistä avustuspaketeista, ja toivottavasti piankin lämmittää jotakuta pienokaista viileinä iltoina :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesäneule joulukuusipellossa

Hupsheijjaa, tulipas ihan huomaamatta kuukauden mittainen blogihiljaisuus. Hällä väliä, lopetetaan tahaton tauko nyt sitten näyttävästi uudella tunikalla!


Ranskatar savolaisittain

Malli: Nadine tunic tank / Kristeen Griffin-Grimes kirjasta French Girl Knits
Lanka: Novita Helmi (60 % puuvillaa 40 % bambua) tummana petroolina (väri 192)
Menekki: 307 g 
Puikot: Knit Pro 4,5 mm

French Girl Knits on kaunis neulekirja, joka pursuilee toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla tavoilla saumattomasti toteutettuja, naisellisia neuleita. Se on asustellut kirjahyllyssäni jo ainakin neljä vuotta, ja nyt vasta sain siitä jotain neulottua, hyi miuta!

 

Tämä tunika aloitettiin neulomalla pitkät pitsipaneelit, joiden reunoista poimittiin silmukat sivuttain neulottavia etu- ja takakappaleita varten. Kappaleita muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla ja pitsiosioilla, ja lopuksi silmukoitiin kiinni seuraavaan pitsikaitaleeseen. Miuta ei tosin huvittanut silmukoida niin älyttömiä silmukkamääriä, joten hoidin homman kolmen puikon päättelyllä. Hyvin onnistui tunikan kokoonkursinta silläkin tavalla, tosin sitä ei voi nyt käyttää kummin päin tahansa, kuten alkuperäisen ohjeen tarkoitus oli. Suunnittelija oli nimittäin sitä mieltä, että huomaamattomalla langanpäiden päättelyllä ja huolellisella silmukoinnilla vaate olisi käyttökelpoinen kummin päin tahansa, siis myös nurja puoli päällä. Pyh sanon mie, liian iso vaiva siihen nähden, etten ole ikinä oikein pitänyt sileästä nurjasta suurena pintana...

Kun miehustan oli kursittu kokoon, olkaimina toimivat pitsipaneelien yläpäät piti kyllä ommella kiinni takakappaleen yläosaan, eli et tämä nyt aivan täysin saumaton neule ollut. Helmasta poimittiin silmukat ja neulottiin pari kerrosta ainaoikeaa. Ohjeen mukaan pääntie ja kädentiet piti huolitella virkkaamalla kiinteitä silmukoita, mutta miusta oli turha kaivaa koukkua esiin joten huolittelin nekin ainaoikein-kerroksin, ja hyvä tuli.


Nadine on suunniteltu neulottavaksi puuvilla-pellavasekoitteesta, mie valitsin omaani bambua sisältävän langan. Näin ison neuleen tekeminen ei ehkä ole ikinä tullut näin edulliseksi: Novitan Helmi -kerät löytyivät keväällä Loviisan suurkirppikseltä hintaan 1,80 e / kpl, joten vaatteen hinnaksi tuli kokonaiset 10 euroa 80 senttiä. Lankaa jäi vielä muutama kerä laatikkoon odottelemaan, päätynevät tiskiräteiksi kun tarve iskee. Ihan mukava perus bambusekoite tämä Helmi oli, ominaisuuksiltaan samanlainen kuin monet muutkin vastaavat langat eli kiiltävä, liukas ja löysäkierteinen. Vastaisuudessa mietin kahdesti ennen kuin aloitan pitsiä sisältävän neuleen jostain muusta kuin villalangasta...


Juuri puikoilta päässyt tunika oli hälyttävän lyhyt ja ruttuinen, mutta liotus ja henkarissa kuivatus tekivät tehtävänsä, ja nyt vaate on siloinen ja laskeutuu kauniisti. Koko osui kerrankin just eikä melkein oikeaan eikä vähiten siksi, että neuloin oman vartaloni tuntien tiettyihin ongelmakohtiin aika lailla runsaammin lyhennettyjä kerroksia kuin ohje käski.

Pituuden puolesta ehkä tämä vaate kuitenkin kuuluisi toppi-kategoriaan, ja täytyy myöntää että pitempää helmaa lähdettiin hakemaan, samanlaista kuin ohjeen kuvissa. Mutta kun katsoo Ravelrysta muiden Nadine-toteutuksia, ovat ne pääasiassa ihan yhtä lyhkäisiä kuin tämä miun versio, monet jopa vielä kikkanampia. Tämä selittynee lankavalinnan lisäksi sillä, että ohjeen pienin ja suurin koko ovat lähestulkoon saman pituisia, vain leveys vaihtelee. VIRHE jos miulta kysytään, kyllä isompien kokojen pitäisi olla myös pitempiä eikä vain leveämpiä...


Ihan kiva tästä tunikasta tuli, ja se istuu varsinkin yläosasta kauniisti miun päälle. Näitä kuvia katselessa huomaan, että tämä kyllä oikeastaan vaatisi allensa jonkinmoisen alustopin.

Mikähän siinä muuten on, että lähes kaikissa näissä kuvissa tuijottelen kohti varpaitani? Olen huomannut tämän maneerin ennenkin (kts. edellisen postauksen kuvat)... Ensi kerralla kun miulla on jotain esiteltävää, lupaan tähytä kohti horisonttia!

 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kesähelmoja

Uuden Mekkotehdas aikuisille -kirjan ilmestyminen aiheutti täälläkin pienimuotoista hysteriaa ja mekkohuumaa. Pienet lapset kuitenkin estävät - tai ainakin hidastavat - ompeluhommia tehokkaasti, ja suurin into ehti laantua ennen kuin ensimmäinenkään mekko on valmis. Alkuhöyryämisen jälkeen (piirsin kaavat ja leikkasin kankaat neljään mekkoon) alkaa nyt hitaasti mutta varmasti valmistua jotain...

Ihan ensiksi jotain muuta kuin Mekkotehdasta, nimittäin kaksi kellohametta. Nämä eivät ole uusia, mutta blogissa ennen näkemätttömiä kuitenkin. Jostain kumman syystä hamoset eivät enää toisen raskauden jälkeen mahtuneet nätisti päälle, joten piti vähän viilata.

Kesä saapui vihdoin tänne Savoon, kuvat on napsittu anoppilan vihreänvehreässä puutarhassa. Pahoittelen tyllin puuttumista kellohameiden alta, vain kunnon alushameen kanssa pääsee täyskellohelma oikeuksiinsa! Miulla on valitettavasti vain musta tyllialushame, joka ei oikein tähän kesäiseen lookkiin natsaa...


Ensimmäinen hame on varmaan kymmenisen vuotta vanha, ompelin sen lukioaikana Eurokankaan palalaarista löytyneestä ohuesta, laskeutuvasta puuvillasta. Punaisessa kankaassa on pienenpieniä valkoisia pilkkuja, eivät ne tietenkään kuvassa näy. Tästä hameesta leikkasin kokonaan vyötärönauhan pois, jolloin aukenivat ne pienenpienet vekit, jotka olin vyötärölle ommellut laskettuani aikoinaan vyötärönympärykseni väärin. Punaisesta vinokantista uusi vyötärönauha ja tadaa, hame sopii päälle mainiosti!


Tämä pinkki-kukallinen ihanuus on uudempi, ompelin sen kolme vuotta sitten juhannustansseihin. Silloisessa juhannuspostauksessa vilahtaa lähikuva kankaasta. Kangas on Napista ja Nauhasta, jossa olin sinä kesänä työharjoittelussa. Jostain syystä hame ei tuolloin päässyt blogiin asti, olisikohan ompelijaa ärsyttänyt taas mittavirheestä johtunut vyötärön väärä ympärys? Tällä kertaa en ollut vekittänyt vyötäröä, vaan ottanut sitä reilusti sisään toisesta sivusaumasta. Muodistajan homma oli siis vielä edellistäkin hamettakin helpompi, ratkoin vain sisäänoton auki ja taas olivat helmat valmiit heilumaan.

Ja sitten sinne Mekkotehtaaseen:


Kaksoiskukka

Malli: Selma B kirjasta Mekkotehdas aikuisille
Kangas: miehusta kirpparityynyliina, helmaosa mummon pussilakana
Muut tarvikkeet: luonnonvalkoista vinonauhaa pääntien huolittelussa ja vyönä, yht noin 3,5 m

Selma on malli, joka ei todellakaan ollut kirjan ensiselailun jälkeen ykkössuosikkejani. Naisellinen Lilja ja yksinkertaisen kaunis Inger sattuivat ensin silmään ja jäivät mieleen, Selmasta tuli lähinnä mieleen isoäidin yöpaita. Kun sitten näin Neulistin toteuttaman Selman, en uskonut silmiäni! Tämäkö on se kirjan mummomekko? Pitihän miunkin kokeilla, saisinko aikaan kaamean koltun vai kepeän kesämekon.


Uusia kankaita en uskaltanut uhrata kokeiluuni, mutta pohjattomasta kangaskaapista löytyi jos jonkinlaista tarkoitukseen sopivaa kretonkia. Molemmat valintani ovat ajan pehmentämiä puuvillakankaita, joiden laskeutuvuus tässä vaiheessa elämänkaarta on oikein passeli mekkoon. 

En nyt oikein vieläkään osaa päättää, oliko tuo kaksivärisyys hyvä vai huono idea. Ja itse mekkokin näyttää juuri siltä mitä onkin, eli testimekko jämäkankaista. Hyväntahtoista huvittuneisuuttakin kaapu herätti kanssaeläjissä kun siihen pukeutuneena tepastelin pitkin pihaa, saa nähdä jääkö tämä vallan pitämättä vai pääseekö kotimekoksi.


Mukavaa ja helppoa ommeltavaa Selma kyllä oli, mutta tuskin teen toista. Vaikka toisaalta tuollainen taskullinen versio kuten Niinalla saattaisi olla kiva...

lauantai 30. toukokuuta 2015

Valmiina kesään

Kolmas postaus samassa kuussa, menee jo liiottelun puolelle :D Oman pitsitakin jälkeen piti neulaista naperollekin kesänuttu...


 Ilmastointi kunnossa

Malli: Nro 8. Jakke med Hullmonster / Sandnes 1408 Baby Bomull -lehtinen
Lanka: Graftsson Cotton (100 % merseroimatonta puuvillaa) turkoosina
Menekki: 150 g 1-vuotiaan kokoon
Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Voisin kertoa useammankin painavan mielipiteeni neulevihkosista, jotka nähtävästi suomennetaan käännöskoneella. Jos ei olisi paljoa neulekokemusta, ei näillä ohjeilla saisi aikaan kerrostakaan... Jätän enemmän avautumisen kuitenkin tällä kertaa väliin, koska tämän mallin kohdalla tekemäni virheet ovat kyllä ihan itse aiheutettuja. 


Jos klikkaatte Ravelryyn tämän takkimallin sivulle, näette että pitsineule on alkuperäisessä versiossa huomattavasti reikäisempää, eikä muodosta tällaisia pystyraitoja kuten miun neulomassa. Se johtuu siitä, että kun innoissaan tikuttelee eteenpäin, saattaa jättää huomiotta kaavion alareunassa pikkupikkuisella präntillä lukevan kaaviontoiston. Tekstissä ei puhuttu toistosta mitään, ainoastaan kaavion kerroksien neulomisesta. Täten mallineule tässä takissa on tyystin erilainen kuin alkuperäisessä. Hyvä mie...


Ostin huhtikuussa hätäpäissäni Iiriksen yksivuotismekkoa varten viidet langat, kun en osannut heti päättää väriä ja materiaalia. Mekkoja kuitenkin neuloin vain yhden, ja nämä Oulun lankamaailmasta polkuhinnalla ostetut puuvillakerät alkoivatkin pian näyttää ihan pienen pitsitakin materiaaleilta. Kirosin kyllä projektin edetessä useasti tätä yhdistelmää, halkeilevasta puuvillasta pitsineuleen (vaikkakin supersimppelin) neulominen oli kaikkea muuta kuin miellyttävää... Ostaisin kuitenkin tätä lankaa toistekin, kauniit värit ja pehmeä iholla.


Nappikauppaan ei tällä kertaa tarvinnutkaan lähteä nirsoilemaan, napitkin ovat nimittäin tässä takissa omaa tuotantoa! Retriitin massapajassa sain aikaan toinen toistaan omituisempia nappisarjoja, nämä kukkanapit olivat mielestäni ainoat täysin onnistuneet.

Ilmainen vinkki Iirikseltä kaikille vauvalukijoille: fimo-massanapeista irtoaa pureskellessa kivasti pieniä paloja ja väriä!

En nyt kyllä aio noita nappeja toisiin vaihtaa, mutta tiedänpähän olla enää laittamatta pureskeluikäisten neuleisiin vastaavia...


Pitsitakista tuli vähän turhankin sopiva, kasvunvaraa ei ole nimeksikään. Näissä alhaalta ylöspäin neulottavissa malleissa koon arvioiminen on sata kertaa vaikeampaa kuin pääntieltä aloitettavissa. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen lopputulokseen, takki on sievä ja sopii päälle varmasti tämän kesän :)